"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 28. lokakuuta 2013

562. tarina (Tel Aviv - pyhiinvaellukseni lopuksi)

Kun aloitin kirjoittamaan blogiani, ajattelin tekeväni sitä pääosin itselleni ja muistoksi lapsille. Ketä muuta edes kiinnostaisi tällaisen keski-ikäisen äidin matkat tai arki? Oli hassua saada ensimmäisiä lukijoita ja ensimmäisistä kommenteista se riemu vasta syntyi. Sitä en sen sijaan voinut arvata, että nämä  nimimerkit tulevat kuulumaan elämääni lähes päivittäin ja että heistä tulee tärkeitä. Saati sitä, että joidenkin kanssa elämät kohtaa tosielämässä ja nimimerkistä tulee persoonia, joiden kanssa haluaa tavata toisen ja kolmannenkin kerran. 

Nyt oltiin siinä vaiheessa, että Tel Avivissa meitä odotti hotellin ovella Jael, jonka kanssa lähdettiin tutkimaan kaupunkia. Tuosta vain, ilman sen kummempia esittelyrituaaleja tai alkujäykistelyjä. Minusta tuntui, että ollaanhan tässä jo tuttuja ja mies se on jo tottunut siihen, että tämän vaimon kanssa sitä päätyy jos jonkunlaiseen seuraan:).







Siellä me tallustelimme jemeniläiskortteleissa, jotka illan myötä todettiin erään pöytäseuralaisen lapsuuden maisemiksi. Minä halusin kuvata kissat, seinämaalaukset, rapistuneet talot ja kaiken silmään sattuvan. Onneksi seura oli samaa maata, eikä huokaillut yhtään.







Kahviteltiin. Saatiin lahjaksi kirja ja kuivattuja omena-kaneli-granaattiomena nauhoja. Ihan älyttömän hyviä. Tutkailtiin, että millaisia me olemme blogiemme takana. Monta asiaa sitä tietää, mutta montaa asiaa ei. Huomaan myös tekeväni lukemani perusteella oletuksia ja todellisuus sitten korjaa oletuksia suuntaan ja toiseen. Jael selvästi on oppinut jotakin meistä ja kuljettaa meidät kysymättä Luterilaiselle kirkolle, jossa on menossa venäläinen jumalanpalvelus. Tien toisella puolella taas kokoontuu messiaanisten juutalaisten seurakunta, jossa myös piipahdamme kurkkimassa. 









Ilta pimenee ja saavumme Jaffaan. Täältäkö ne tulevat ne Jaffa-appelsiinit? Ranta on kaunis ja ilta lempeä. Istanbul-kyltin kohdalla meidän on määrä tavata myös Anu ja miehensä. Istanbuliin on 1155 km. Tuskinpa tietäisimme toisistamme mitään ilman tätä blogistaniaa, joka hujahtaa hetkessä Istanbulista Israeliin, Koreaan, Ranskaan tai Irlantiin. Eikä maksa mitään.


Naiset ovat valinneet ravintolan, jonka alkupaloihin kuuluu noin 20 erilaista alkupalaa. Kuka sen jälkeen jaksaa syödä pääruokaa? En minä ainakaan. Illallisella seilataan Turkissa ja Israelissa, sekä kalastetaan kuhaa Orivedellä. Laskun aikaan tulee turkkilainen olo. Kiitos vielä kerran! Kiitos kaikesta!



Iltakierros vanhassa Jaffassa sisältää pieniä somia kujia, kaupungin valoja, pimeässä lepäävän meren ja leijuvan appelsiinipuun. Loppuilta kuluu auton ikkunasta kaupunkia tutkaillessa ja todetessa, että Tel Avivkin kätkee sisälleen monenlaista. Yksi päivä ei tietenkään riitä kattavaan kaupunkituntemukseen, mutta kiitos pätevien oppaidemme, saimme siitä varmasti enemmän irti, kun mitä olisimme itseksemme saaneet. Erityiskiitos vielä kuskille!






Aamulla mies kävelee mereen. Minä pakkaan laukut. Palautamme lentokentälle auton ja huomaamme, että lento lähteekin tuntia olettamaamme myöhemmin. Saamme lopulta myös lepoloman. Pari tuntia kirja kädessä kahvitellen tai blogia naputellen lähtöportilla. Taivaslaulu itkettää, naurattaa ja itkettää ja naurattaa. Hatunnostoni kirjailijattarelle, joka näin hienovaraisesti nostaa esiin asioita, joista moni on tottunut vaikenemaan. Se puhuttelee minuakin, vääräuskoista, joka silti usein kokee olevansa Jumalan terve. Tai ainakin Jumalan rakas parka.


Pyhiinvaellukseni lopuksi nautin salaattia, kanaleikkeitä ja suklaamoussea. Juon kahvit korkeuksissa. Lopputunnelmana kiitollisuus siitä, että saimme käydä ja siitä, että saimme palata sinne minne oikeasti kuulumme. Kiitos lapsille, jotka antoivat isin ja äidin mennä. Kiitos mummolle ja papalle, jotka hoitivat oman osansa paremmin kuin hyvin. Ja kiitos sinulle, kun jaksoit matkata kanssamme tämän hieman pitkäksi venähtäneen tallenteen, vaikka matkaväsymys näyttikin lopussa jo vaivaavan:).

Muuten: Viime viikko olikin sitten sellainen tulipalokiire- viikko, josta ei ole yhtään kuvaa. Tuokohan kuluva  viikko tullessaan kuvia, joista postata?

25 kommenttia :

Lady of The Mess kirjoitti...

Kiitos ihanasta matkasta! Ehkä sittenkin sanon vielä kerran: ensi vuonna Jerusalemissa:)

Pepi kirjoitti...

Kiitos taas kun saatiin matkata mukana :D

Minulla tuo samainen kirja odottaa tuossa pöydän kulmalla, vielä ei ole ollut aikaa avata...mutta jos vaikka pian..

Amalia kirjoitti...

On se vaan jännä juttu miten erilaisia kuvia kaksi ihmistä ottaa. Miten erilailla näkee maailman :) Kiitos taas mielenkiintoisesta reissusta ja kauniista kuvista.

Jael kirjoitti...

Oli mahtavaa tavata ja ilo näyttää teille hieman Tel Avivia vaikka itsekin olitte jo omatoimisesti nähneet vaikka mitä ennen sitä:) Ja oli tosi mukava illanvietto ja kiitos vielä ihanista tuliaisista ja näistä blogipostauksista.On tämä blogistania kyllä ihmeellinen juttu!

SaaraBee kirjoitti...

Olen todella nauttinut tästä matkasta kanssasi Israeliin. Hienoa, että tapasit myös kaksi blogiystäväämme. Minä tätä postausta lukiessani mietin, että milloinkahan saan sinut vieraaksi tänne Irlantiin. Olin 100% varma, että se vielä joskus tapahtuu.

Allu kirjoitti...

Varmaan kiva tavata blogituttuja ja saada hyvät oppaat. Minäkin luen Taivaslaulua, viime viikolla tosin en ehtinyt lukea riviäkään, mutta nyt taas.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä kohtaa on pakko kommentoida, ekaa kertaa :) Olipa mukava lukea näitä Israel-juttuja, kiitos!

Itse olin siellä tasan 2v sitten, perinteisellä Toiviomatkojen reissulla. Paljon näki silloinkin ja näitä postauksia lukiessa muistelin omaakin reissua. Minulle jäi erityisesti mieleen ehkäpä Tiberias ja Gennesaretin järvi siellä :)
PaulaP

A kirjoitti...

Mine, ihanat kiitokset sinulle tästä matkastanne Pyhään Maahan:)
Paljon olet vuoksemme vaivaa nähnyt, vielä kerran kiitos♥♥

Mine kirjoitti...

Lady Of The Mess: Siinä tapauksessa minäkin toivon sinulle: Ensi vuonna Jerusalemissa.

Pepi: Toivottavasti aikaa löytyy. Oli pitkästä aikaa niin mieltä riepotteleva kirja, että huh huijaa. Ajattelin, että se on vaarallista, kun me ihmiset alamme Raamatun ohi kertomaan, että mitä Jumala on mistäkin asiasta mieltä. Haluaako Jumala ajaa ihmisen näännyksiin, hajalle ja totaalisen rikki? Jos haluaa, niin missä tilanteessa ja miksi?

Amalia: Kyllä, niin monta on katsontakantaa, kun on ihmistäkin. Oli hauskaa illalla aina vertailla, että mitä olimme kuvaneet. Sehän kertoo myös siitä, että mihin olimme päivän aikana kiinnittäneet katseemme.

Jael: ihan totta, ihmeitä tapahtuu ja joskus saa itse olla niitä todistamassa. Kiitos sinulle!

Vihreatniityt: Minä ajattelen myös, että joskus me kohtaamme. Irlannissa tai sitten jossakin muualla. Se tuntuu niin varmasti todelle.

Allu: Viime viikolla minäkään en olisi ehtinyt lukea mitään. Sain Taivaslaulun loppuun taivaalla. Kuinka sopivaa:).

Paula: Jee! Kiva, kun kommentoit, eka kerta on aina hankalin:). Meillä jäi sinun kohokohtasi kokonaan näkemättä Olivat liian kaukana tälle matkalle. Jos joskus voitamme lotossa tai rikastumme jonkun muun ihmeen kautta, viemme lapsetkin Pyhään maahan ja tehdään sitten koko kierros:).

Aili: Kiitos sinulle, uskollinen ystävä!

Petra kirjoitti...

Olipa kiva reissu Israeliin kanssasi, kiitos sinun! Oli varmasti kiva tavata Israelin bloggaajat, teidan mezepöyta nayttaa niin herkulliselta, nam, Tel Aviv vaikuttaa mielenkiintoiselta ja rennolta, tykkaisin varmasti!

anumorchy kirjoitti...

Oli todella hienoa tavata teidat. Naiden postauksien jalkeen olen aika varma ettei tama matka teille ainakaan pettymyt ollut! Terveiset valitan kuskille myos. Ja Turkin tuliaisista suurkiitos!

mimon mami kirjoitti...

Kiitos ja kumarrus myös minulta jälleen antoisasta matkasta ja hienoista kuvista!
Taivaslaulu jää ehkä lukematta. Vääräuskovana kuitenkin läheltä seurannut,monia tarinoita kuullut ja pakotettuna joutunut lapsena osallistumaan "menoihin", kun opettaja kuului heihin.

Eeviregina kirjoitti...

Kiitos matkasta, oli mielenkiintoista kulkea kanssanne koko matkan ajan!
Ihan hengästyttävän paljon ehditte nähdä ja kokea.
Taivaslaulu on mulla vielä lukematta, kiinnostuksella kyllä haluan lukea koska omaakin sukua on siinä uskossa.

Hänskätär kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Kylläpä Tel Aviv tosissaan näytti mielenkiintoiselta ja sopivasti boheemilta, yllätyksiä joka kulman takana.
Vielä iso kiitos tästä matkasta :)
-riia-

Mine kirjoitti...

Petra: Oli ilo nähdä jotakin ihan uudenlaista. Olemme nyt pyörineet niin paljon Turkissa ja Euroopassa, että alkoi jo hieman tuntua, että paikat toistivat itseään. Israel oli ihan omanlaisensa.

Anu: No ei ollut pettymys, totta tosiaan. Olen iloinen, että tuli ostettua miehelle tällainen lahja, josta itsekin pääsi osingoille:D.

Mimon mami: No sittenhän sinun kannattaisi lukea, tulisi ehkä ymmärrystä siitä, miksi opettaja toimi niin kuin toimi? Minusta kirja oli todella hyvä. Se ei alleviivaa, eikä sorru syyttelemään. Ennemminkin toteaa ja ymmärtää, mutta lopulta toteaa, että ei vain jaksa eikä pysty. Eikä Taivas sittenkään tipu päälle?

Eeviregina: Itsekin hämmästyin, että niin lyhyessä ajassa voi ehtiä niin paljon. Ja Taivaslaulu oli piste iin päälle, loistava matkakirja. Tykkäsin todella paljon.

R Hänninen: Nyt täytyy ihan mennä itsekin tutkailemaan, että mitä naispatsaita...

Riia: Minusta se oli mukava kontrasti Jerusalemille. Oli hyvä nähdä molemmat.

anumorchy kirjoitti...

Tuo Taivaslaulu pitaisi lukea. Toivottavasti saapuu opus meidan suomikirjastoomme. Jos ei niin etsitaan ensi kesana Suomessa.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä eräs salamatkustaja harmaasta ja sateisesta Lounais-Lapista. Lämmin kiitos mukavasta matkakertomuksesta ja upeista valokuvista. Ainoana moitteena: matka loppui aivan liian pian ja pahensit osaltasi matkakuumettani. Mukavaa syksyä sinulle ja perheellesi!

Mine kirjoitti...

Anu: Suomen kirjastoissa siihen oli pitkät jonot. Tilasin itselleni ja hieman piti odottaa. Ehkä ensi kesänä alkuhuuma on jo hieman laantunut ja kirja saatavissa.

Anonyymi: Kyllä aina jokunen salamatkustajakin mahtuu mukaan. Toivottavasti omakin matka järjestyy silloin kun Lapin harmaus käy liian raskaaksi. Me vasta aloitamme Lappi-matkailumme sitten Suomeen muuton jälkeen. Ehdottomasti täytyy lapsille käydä näyttämässä Pohjois-Suomi, jonne eivät vielä ole koskaan päässeet.

Hurmioitunut kirjoitti...

Tämä postaus iski kuvineen ja tekstineen tajuntaan. Nuo iltahämärän kuvat ovat lumoavia ja ihanaa kuulla että blogitapaaminen oli noin onnistunut. Se on rikkaus jos voi jakaa jotain omasta elämästään myös toiselle, vaikka blogitutulle, sitä ympäristöä jossa elää ja samalla jotain myös itsestään. Ihanaa oli kokea tämä hetki näin blogin välityksellä :)

Terveiset sumuisesta Jyväskylästä.

Mine kirjoitti...

Hietzu: Antaessaan saa. Myös aikaansa, tietoansa jne. antaessaan. Aina ei tietysti ehdi, mutta moni ei edes halua ehtiä muiden vuoksi?

Terveiset sumuisesta Ibulin aamusta.

M. Metrossa kirjoitti...

Kiitos Isrealin-kierroksesta. Oli tuttuja maisemia. Harmi, ettette päässeet Masadalle. Nousu oli hikinen, vaikka aikaisin aamulla lähdettiin, mutta avautuvien maisemien arvoinen! Tosin tuosta alkaa olla jo aikaa, aika paljonkin aikaa, kun joskus kibbutsilla vietin talvea ja liftasin kavereiden kanssa ympäri maata (ihan järkyttävää, kun nyt sitä ajattelen).

Mine kirjoitti...

M. Metrossa: Nuorena sitä uskaltaa ja vanhempana on kiitollinen, että oma nuoriso ei täysin rehellisesti kerro omista uskaltamisistaan:)?

Masada olisi varmasti ollut mielenkiintoinen, mutta kaikkea ei vaan voi saada tai tässä tapauksessa ehtiä.

Cheri kirjoitti...

Mahtava matka ja lämpöinen loppuhuipennus.

Mine kirjoitti...

Cheri: Kiitos.