"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 2. toukokuuta 2013

444. tarina (Oma Vappumarssi)

Samassa taloyhtiössä meidän kanssamme asuu lastemme suomiope perheineen. Elämät kulkevat aikalailla omia latujaan, mutta joskus ne voi yhdistää samansuuntaisiksi. Niinpä eilen miehet ja lapset pistivät pihalla nelkki-pelit pystyyn ja minä, ope ja esikoinen lähdettiin omalle Vappumarssille.






Vappusäät olivat kovin suotuisat, joten hyvä oli marssijan marssia. Peräkanaa ja vieretysten. Ylös ja alas, sekä pusikkojen poikki. Kuljimme aikaisemmin koluamiani polkuja pitkin, mutta tuolla rauniolla kävin nyt ensimmäistä kertaa. Aiemmin olin katsellut sitä kaukaa, mutta lähes aina sen edustalla parveili epäämääräisen näköinen miesjoukko, joten en ollut viitsinyt tuppautua seuraan. Nyt saimme pitää paikan itsellämme ja miettiä, että mikähän se tässäkin oli aikaisemmin seissyt?

Niin ja tuo vaaleanpunainen talo kummittelee mielessäni, ensi kerralla meinasin kyllä käydä ainakin siellä pihalla kääntymässä...





Rannassa pidettiin juomatauko. Tuumittiin, että maailman rentouttavimpien äänten listalle pääsisi ehdottomasti laineen lyönti rantahiekalle. Siinä oli mukava nostaa nokka aurinkoa kohden, avata korvat ja antaa veden virvoittaa kävelijää. Viereisellä terassilla istuivat lepopäivän viettäjät ja kalat narrasivat kalastajia. Ainakin saaliin vähäisyydestä päätellen.






Kotona otettiin menetetyt kalorit takaisin ja syötiin munkkeja. Simaa en ole tehnyt enää vuosiin, sillä meillä sitä ei juo muut kun minä. Ja minunkaan ei pitäisi, mikäli meinaan kesään mennessä oikeasti hävittää tuon vappupallon puseroni alta. Tiukassa näkyy olevan, mutta periksi ei anneta?

Tänään mies lensi Suomeen ja meidän pitäisi lasten kanssa pärjätä loppuviikko keskenämme. Tuliaistoiveet on vahvasti mielessä. Lasten listalla oli ainakin täytelakuja ja Susuja. Äidin listalla Turun sinappia, makkaraa ja Oltermannia. 

14 kommenttia :

Sennie kirjoitti...

Jos saat selville lisää pinkistä talosta, niin kerro meillekin. Ihana!!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

kauniimpi vappusää teillä ollut, kuin täällä koti Suomessa...:)
Tuo vaaleanpunainen talo on ihana ylhäsessä yksinäisyydessään.

Tiina kirjoitti...

Saadapa täälläkin rakentaa tuollaisia ihastuttavia vaaleanpunaisia taloja :) Suomalaiset kaavoitusinsinöörit ovat äärimmäisen tylsiä - samanlaisia kuin "hautausmaa-insinöörit", kaiken pitää aina olla niin tylsän samanlaista, kokoista ja näköistä...

Hitsi, kylläpä täällä onkin rumaa, kun katselee tuosta bussin akkunasta ulos! murrrrr....

A kirjoitti...

Kiitos kivasta postauksesta, olipa jälleen erilainen reitti!

Oikein hyvää alkanutta toukokuuta sinulle, Mine.<33333

SisustEllen kirjoitti...

Onpa kiinnostava blogilöytö!!! Jatkankin heti lueskelua:)
Terkkuja ja haleja sinne täältä Suomesta♥

Anonyymi kirjoitti...

Turkin ystävälle blogisi löytyminen oli napakymppi. Olen kahlannut postauksesi läpi, jotkut useampaankin kertaan. Varsinkin vanhemmat sisältävät runsaasti kiinnostavaa tietoakin. Tarkalle kanssasi pääsee mukavasti kotisohvalta. Lämmin kiitos sinulle MIne! t. aNisi

Anonyymi kirjoitti...

Opettelen tässä Ipadin käyttöä. Tekstin suurentaminen kirjoitusvaiheessa taitaisi olla tarpeen. Tarkalle piti olla matkalle. Anisi

Satu kirjoitti...

Minunkin ukkelini on menossa pian Suomeen. Tuliaistoiveissa on myöskin juustoa (ei kuitenkaan Oltermannia), kahvia, Weetabixia, suklaata. Makkarakin kuulostaisi kyllä tosi hyvältä, mutta ei se mies taida sellaista ruveta roudaamaan.

Jael kirjoitti...

Tuo pinkki talo on ihana,mutta niin hyvin säilyneen näköinen autiotaloksi.Teillä on vielä niin ihanan rehevää siellä:) Ja mahtavaa kun on muitakin suomalaisia samassa talossa....

Lissu kirjoitti...

Tuolle vappumarssille minàkin olisin halunnut! Tàssà kylàssà oli mahdollisuus marssia vain aamucappuccinolle. Takaisin tulessa olin niin hiestà màrkànà, ettà marssin suihkuun ja vaakatasoon! Simapullon vein baariin maistiaisiksi, koska olin saanut heiltà luomusitruunan simaa varten. Tykkàsivàt kovasti.

Mine kirjoitti...

Sennie: Kerron kyllä, jos saan salapoliisityöni päätökseen.

Irmastiina: Vappusäissä ei tosiaan ollut valittamista. Ja tuo talo se on niin hienolla tontillakin, että en voi ymmärtää mihin sen asukkaat lähtivät.

Tiina: Minustakin erilaisuus on rikkaus, mutta ehkä joku kaava on kuitenkin hyvä, että ei nyt ihan villiksi menisi:).

Aili: Tosiaan, toukokuu. Kohta jo huhhutellaan helteitä.

SisustEllen: Kiitos, olipa mukavaa, kun löysit perille!

Anisi: Muutamia ihan vanhimpia reissuja olisi vielä kirjoittamatta. Mielenkiintoisista paikoistakin, mutta kun ei ollut silloin digikameraa, niin kuvissa ei ole oikein hurraamista. Olen siis vähän kahden vaiheilla, että kirjoittaako nekin vielä vai ei.

Satu: Minä tyydyn oikein mielelläni Nessuun. Suomen kahvi on liian vahvaa ja närästää. Lapsena herkkua oli nuo Weetabixit ja kun niitä ilmestyi Turkin markettiin, ostin heti. Enkä enää tykännyt yhtään. Niin ne makumieltymyksetkin muuttuu. Mutta makkaraa täytyy saada käristää edes kerran kesässä. Ja Turun sinapilla ilman muuta.

Jael: On tosiaan kätevää omistaa suomalaisia naapureita. Vara-avaimet ja kesäkukkien kastelu menee melkein päikseen. Viime kesänä hoisivat myös Helmin, mutta täksi kesäksi täytyy varmaan keksiä jotakin muuta, mutta mitä? Siis Helmin suhteen.

Lissu: Olisit tullut, olisikin kiva saada sinut marssiseuraksi. Mutta sinullahan oli juuri omat marssit Maltalla, joten ymmärtäähän sen, että et Istanbuliin joutanut...

Sima on hyvää. Etenkin kun sitä saa ihan superharvoin....

Anonyymi kirjoitti...

Huh; niin kiirettä on ollut, että meinaa tämä blogimatkailu melkein jäädä... Terveisiä aurinkoisesta ja kauniista Turusta sekä Kummitytön 13-vuotissynttäreiltä ! (Hänen kuvansa tuolla toisaalla olet varmaan nähnytkin ?)

Tuo vaaleanpunainen talo näköjään on jäänyt muitakin vaivaamaan. Olisi super-jännää kuulla talon tarina ! Tietäisiköhän siitä kukaan siellä ? t: Tiina

Täältäkin Mies lähti perjantaina reissuun ja vei koiran mennessään. Tulee ensi viikolla ja jatkaa matkojaan saman tien tuohon itäisen rajan taa. Saisinkohan minä tulijaiseksi maatuskahuivin ?

Mine kirjoitti...

Tiina: Meilläkin on melkoista reissuamista. Nyt mies tulee ja tiistaina lähdetään yhdessä Peshterasta korut hakemaan. Lapset pääsee kylään hoitoon.

Anonyymi kirjoitti...

Turvallista ja onnistunutta matkaa teille ! Olisi mukava nähdä täällä, mitä kaikkea uutterat ja taitavat kädet ovat siellä saaneet aikaan. t: Tiina

Toivottavasti sait juustosi ?