"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

203.tarina (Istanbul- 23 Nisan)

23. huhtikuuta Turkissa vietetään Kansainvälisen solidaarisuuden ja lasten juhlaa. Vuodesta 1935 juhlan paikaksi  vakiintui 23. huhtikuuta. Puheissa juhla kulkeekin nimellä "23 Nisan". Se vastaa meidän kevätjuhlaamme, mutta huomattavasti suuremmassa mittakaavassa. Kouluissa valmistaudutaan näytöksiin useita viikkoja. Kotiin kulkeutuu laskuja esiintymisasuista. Lopulta meidät vanhemmat ja muut sukulaiset kutsutaan katsomaan näitä esityksiä, jotka eivät välttämättä satu juuri kyseiselle päivälle. Tänäkin vuonna meidän lasten juhlat pidetään vasta toukokuussa.

Päivä on kansallinen juhlapäivä ja virallisia juhlallisuuksia pidetään eri puolilla kaupunkia. Juhlaan yleensä kutsutaan myös lapsia muualta maailmasta. Näihin päätapahtumiin valittiin muutama vuosi sitten yllättäen meidän koulustamme suomiluokka. Esikoinen ja kakkonen olivat neljän muun suomilapsen kanssa tanssimassa tanhuja kansanmusiikin tahtiin Üsküdarin tapahtumassa. 

Tilaisuus pidettiin suurella urheilustadionilla. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Tilaisuuden alku venyi ja venyi, eikä kenellekään selitetty miksi. Jälkikäteen päättelimme, että odotus johtui kaupunginalueen johtajasta, joka ei pitänyt kiirettä paikalle ilmaantumisessaan. Täsmällisillä suomalaisilla meinasi hermo pettää, mutta turkkilaisten hymy ei hyytynyt.






Herran saapuessa paikalle sanomaan alkusanansa pääsi juhlakin käyntiin. Lippujen jälkeen marssivat esiintyjät paikalle. Asettuivat harjoitellusti paikoillensa ja seisoivat kurinalaisesti aloillaan läpi useat puheet. Puhekulttuurikin on täällä hyvin toisenlainen kuin Suomessa. Lapsia myöten puhujat puhuvat tietyllä nuotilla, suorastaan huutaen. Puheiden aiheina on oma maa, turkkilaisuus, Atatürk ja lippu. Onhan Atatürk turkkilaisten isä, mutta myös tämän juhlan perustaja. 






Esitykset ovat oikeastaan aina tansseja. Musiikki soi kovalla. Pukuihin on satsattu. Kansainvälinen koulu yritti alkuvuosina tehdä myös erilaisia esityksiä, kuten näytelmiä. Lopputulos oli se, että vanhemmat puhuivat näytöksen ajan kovaan ääneen keskenään, eikä kukaan kuullut yhtään mitään. Siitä opittiin se, miksi esitysten täytyy olla aina samanlaisia ja musiikin pitää olla niin kovalla; jotta vanhemmat eivät pysty puhumaan, vaan heidän on pakko keskittyä katsomaan:).










Tänä vuonna sattuu poikkeuksellisesti kevätloma 23 Nisan- juhlan yhteyteen. Lähdemme maanantaina hieman Egeanmeren tuulia haistelemaan, tutkimaan kuinka kevät etenee kaupungin ulkopuolella ja tarttumaan ohi kulkeviin tarinoihin. Palaan blogia kirjoittelemaan aikaisintaan viikon puolivälillä. Sitä ennen luen kyllä ilolla kommettejanne tähän tai muihin kirjoituksiin liittyen.

Toivotan teille kaikille levollista viikonloppua. 23 Nisan Bayramınız Kutlu Olsun!

13 kommenttia :

Karoliina kirjoitti...

Olipa kivoja kuvia - ja siella se minunkin pikkuinen niin tanhusi menemaan! Olin ihan unohtanut, etta kavivat esiintymassa koulun ulkopuolella, itsehan en tietysti töiden takia katsomaan paassyt :) Kylla kasvavat meidan lapset huimaa vauhtia, huh!

Jael kirjoitti...

Ihanat kuvat! Olen tuosta Nisan juhlasta lukenut Sateenkaaren blogista. Puvut tosi hienoja,tuo tapahtuma muistuttaa hieman meidän Purim-kulkuettamme ,joka oli viime kuussa. Ja kiva,että suomalainenkin ryhmä oli mukana:)
Mukavaa matkaa!

Anonyymi kirjoitti...

Onpa mukavia kuvia! Huomenna juhlitaan täällä meilläkin eteläisessä Saksassa "cocukbayramia" isolla stadionilla. Päivä etuaikaan. Meidän keskimmäinen tytärkin tanssii siellä koulun turkinopettajan kokoamassa tanssiryhmässä. On tietenkin oikein ylpeä itsestään. Sinne mennään siis huomenna esitystä katsomaan. Mukavaa, että tuollainen päivä on olemassa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Tosi kivoja kuvia ! Oikein mukavia ja antoisia lomapäiviä sinulle sekä teidän koko sakille ! t:tiina

Meillä esikoinen (18v) lähtee maanantaina tyttöporukalla Irlantiin viikoksi (omatoimimatka) ja minä olen nyt jo huolesta sairas. Teinin Ruotsin kielikurssi on alustavasti varattu, mutta väsyneelle äidille ei ole muuta kuin arkea ja työtä tarjolla + itseääliä...

Mine kirjoitti...

Karoliina: Esikoinen meni kesällä ohi. Äitin tehtävä on nyt vähetä, heidän kasvaa. Hih.

Yaelian: Nämä suomalaiset ovat jostakin syystä huudossa täällä. Juuri oli koulun kuoro kilpailuissa ja voittivatkin joitakin osioita. Siellä laulettiin suomalaisia lauluja.

Anonyymi: Onpas kiva, että sielläkin huomioivat bayramin. Meillä on maanantaina lapsilla koulussa joku oma juttu, jonne vanhempia ei ole kutsuttu. Koulu loppuu puolilta päivin ja sitten lähdetään reissuun. Varsinaiset juhlat on sitten toukokuun 10. ja 12.

Tiina: Voi äiti-ressua. Kyllä se tytär pärjää. Mutta miten äiti selviää, se se onkin visainen pulma:). Minusta olisit kyllä loman ansainnut.

Anonyymi kirjoitti...

Menikin illan puolelle lukemiset tänään, takana päivä prinsessojen kanssa ja sen jälkeen Lillassa, nyt vasta istahdin kotona blogien pariin.

Hauska lukea tollaisesta tapahtumasta, ne on niin toisenlaisia maailmalla verrattuna meidän pienimuotoisuuteen, mahtipontisia suorastaan :)

Iyi tatiller!

Mine kirjoitti...

Pepi: Sehän kuulostaa kivalle päivälle. Täällä kun on tätä populaa hieman eri mittakaavoissa, kun siellä, niin pystyy pitämään isompia juhlia:).

A kirjoitti...

Huomasin tuolla tytöillä kaksi suomalaista kansallispukua, toisella on Raja-Karjalan puku, se on myös minulla;))

Lapset kasvavat onneksi, ja aikuistuvat.<333

Oikein mukavaa kevättä, Mine, sinulle ja koko 'joukkueellesi'.<333

Sateenkaari kirjoitti...

23 nisan Bayramınız Kutlu Olsun, Mine teille koko perheelle.
İhanat kuvat. Tana vuonna en saa itse ottamia kuvia blogiini, kun en ole paikalla niita ottamassa.
Lahiaikoina saat blogisi e-mailiin postia ystavaltani.
<3

Mine kirjoitti...

Aili: Olet saapunut näköjään takaisin:). Toivottavasti oli hyvä loma. Lasten mummo on siis sieltä teiltä päin kotoisin ja molemmat puvut tulleet mummolasta meille. Tuolla ne kaapissa odottavat seuraavaa käyttömahdollisuutta.

Sateenkaari: Kiitos. Juhlimme koululla tänä vuonna hieman jälkikäteen. Huomenna lähdemme ajelemaan kohti Ayvalikia, jos kaikki menee niin kuin toivomme. Sain postia, vastaan pian.

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi että. Vai vanhemmat ne ei osaa olla hiljaa esitysten aikana. Aika ihmeellistä, minulta voisi mennä vastaavassa tilanteessa hermot.

Terveisiä sinne Egeanmerelle, toivottavasti on ollut ihana loma!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä alkaa jo olla vieroitusoireita blogistasi; piipahdin katsomassa, joko olet linjoille palannut ? Toivottavasti lomasi on ollut onnistunut ? t:Tiina

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar ja Tiina: Kiitos, meillä oli kivat kesäiset päivät Egeanmerellä. Kuvaterveisiä seuraa huomenna. Saavuimme juuri kotiin ja lämmin oli kotiintulokin. Istanbulissa edelleen 26 astetta:). Kipaisen siis katsomaan ollaanko parvekkeella hengissä... Siis kukat:).