"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

197. tarina (Fiskars- ruukki, mopot ja sakset)

Länsirannikko on jäänyt itselleni aika vieraaksi. Lukuunottamatta Oulua, jossa vietin lapsuuden kesiä. Hangosta käsin olikin hyvä käydä hieman tutkailemassa sen naapuripaikkoja. Listallani oli ainakin Fiskarsin ruukkikylä. Sieltäkin minulla on hyllyssäni kirja: Koteja Fiskarsissa. Niin ja Istanbulin tiskialtaan päällä roikkuu Muumi-sakset, tietenkin Fiskarsin.

Ajoimme Hangosta Fiskarsiin kauniina kesäpäivänä. Radiosta olimme kuulleet, että siellä todennäköisesti oli paljon muitakin ajajia tien päällä. Jawa-moottoripyöräilijöiden kesäajelu sattui juuri samalle päivälle. Olikin helppo löytää perille, kun seurasi moottoripyöräilevää letkaa. Itse en ole motoristi, mutta omistan nämä kuvat veljelleni, sekä veljenpojalleni:).





Oma mielenkiintoni ruukkikylässä keskittyi sen miljööseen. Vanhoihin taloihin ja käsityöläisputiikkeihin. On todella harmillista, että käsityö on Suomessa niin kallista, että tavallisella ihmisellä siihen ei ole oikeastaan varaa. Ihailla sai kuitenkin ihan ilmaiseksi. Lapsille ostettiin lisäksi jokaiselle omat sakset.









Kahville pysähdyttiin Fiskars-myymälän oven pieleen. Siinä olikin vieressä Uuden kasarmin talot, jotka olivat tulleet kirjastani tutuksi. Vieressä kasvoi villejä lupiineja, joita en lakkaa ihastelemassa teiden vierustoilla.







Pian ne on ihasteltavananne, ihailkaa minunkin puolestani:


Suomessa on parasta: Hiljaiset tiet. Uskokaa minua, siellä ei ole ruuhkia nähtykään. Kesäillat, jolloin tiet ovat yksin sinun. Naurattaa aina, kun seisomme punaisissa valoissa ypöyksin. Tien vierustojen vehreys. Metsät. Pelloilta nouseva usva. Rypsien keltaisuus. Ja ne villit lupiinit. 

8 kommenttia :

pikkujutut kirjoitti...

Fiskars on ensi kesänä listalla, meillä on siellä sukukokous.Olen ihan innoissani jo nyt. Ja totta, Suomessa ei ole ruuhkista tietoakaan.

Nyt sitten meillä soi J.Karjalainen...

Jenni kirjoitti...

Fiskars on ihana kesällä! Kiitos mahtavista kuvista. :-) Täytyykin seuraavalla Suomen lomalla poiketa taas myös Fiskarsissa.

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Voi miten hienoa! Saat kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Suvun sekä Fiskarsin:). J. Karjalainen soi täälläkin tänään, kun jäin kiinni youtube:n. Villejä Lupiineja on ihan lempparini. Sitten Hän.

Jenni: Oi miten hauskaa, kun tulit käymään Jenni. Kävinkin heti katsomassa sinun tonttiasi. Tulen paremmalla ajalla uudestaan. Fiskars oli kaunis. Olin lukenut niin monta lehtijuttuakin sieltä ja halunnut päästä käymään jo pidemmän aikaa. Nyt se onnistuikin mukavasti Hangosta käsin.

Anonyymi kirjoitti...

Tyylikkäitä moottoripyöriä upeassa ympäristössä; meikeläisen näkökulmasta teillä on ollut täydellinen päivä ?! Meillä on tuolla aututallissa moottoripyörä; mies on harrastaja. Taisi olla yksi syy siihen, miksi kipinä aikoinaan syttyi...Toinen oli jenkkiautot, mutta niitä ei ole enää vuosiin meidän pihassa näkynyt. Eikä näy -- näillä bensan hinnoilla, vaikka kuinka olisi teillä tilaa !? t: Tiina

Terveisiä Varkaudesta ! Vietimme päivän siellä suunnittelemassa yo-juhlia mummin herkkupöytien äärellä (meitä varten oli mm. leivottu piirakoita),

Mine kirjoitti...

Tiina: Kiitos terveisistä. Olittekin lähellä meidän entisiä kotikontuja:). Asuimme aikanamme opintojen ja töiden vuoksi Virtasalmella. Varkaudessakin käytiin, mutta en nyt muista, että mihin se käynti liittyi.

Anonyymi kirjoitti...

Olen käynyt useita kertoja Virtasalmella ja usein myös ajanut (tai siis istunut kyydissä) siitä ohi, kun olemme olleet matkalla Juvan kautta Savonlinnaan ja sieltä rajan pinnaan anoppilaan. Virtasalmeen liittyy mukavia muistoja kiihdytyskisoista ja nuoruudesta; enää ei minua kovin helpolla sai esim. yöpymään autossa tai teltassa; silloin sai.

Varkaudessa olette varmaan käyneet kaupassa tai teatterissa ? t:Tiina

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuttuja maisemia. Siitä taitaa tosin olla jo kolme kesää, kun viimeksi kävin Fiskarsissa. Sinun kuvissasi näkyy ihmeen vähän ihmisiä, viimeksi kun kävin, oli kamala tungos ja joka paikassa paljon porukkaa. Vaikea saada hyviä kuvia :)

Ehkä taas ensi kesänä, tuossahan se on ihan vieressä.

Mine kirjoitti...

Tiina: Luulen, että Varkaus liittyi jotenkin opiskeluihini. Kaupoilla kävin Pieksamäellä tai ajoimme Mikkeliin. Jälkimmäisessä syntyi myös esikoinen.

Kirjailijatar: Niin, siellä ei ollut mitenkään tungokseen asti ihmisiä. Minusta Suomessa ei koskaan ole. Usein naurattaa se tyhjyys. Missään ei ole koskaan ketään.