"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 14. helmikuuta 2012

151.tarina (Haastettu on)

Jo muutama päivä sitten Mila Islannista haastoi minut esittelemään viisi seuraamaani blogia, joissa on alle 200 lukijaa. Huomaan nyt suosivani muita ulkosuomalaisia, mutta menköön. Tapani on käydä kurkkimassa, mitä kuuluu Riitalle Amsterdamiin, Irlannin vihreille niityilleElisabethille Espanjan auringon alle, Helille Turkin etelään, Elisalle Istanbuliin ja Karoliinalle, joka asettuu perheineen Turkin vuosien jälkeen Suomeen, ainakin toistaiseksi.

Seuraavaksi sain Karoliinalta haasteen esitellä laukkuni sisällön. Onneksi tämä haaste tuli nyt, eikä muutama vuosi sitten. Lasten ollessa pieniä oli nimittäin minulla aina valtavan suuri kassi, jossa oli tietenkin vaippoja, vaihtovaatteita pienimmille ja itselleni, puklurättejä ja kasapäin muuta äidille tuikitarpeellista tavaraa.

Mieleeni tuli ainakin yksi tapahtuma, jonka haluan kertoa ennen laukkuni esittelyä: Olimme muutama vuosi sitten ravintolassa. Lapsille oli tullut ruoka pöytään ja he halusivat sen kanssa ketsuppia. Tarjoilijalta pyydettyämme tuli kuitenkin ilmi, että ravintolasta oli tällä hetkellä ketsuppi loppu. Siitähän seurasi maansuru, sillä kuka nyt voi syödä ranskalaisia ilman ketsuppia? Silloin nostin laukkuni syliini ja rupesin penkomaan. Ja kappas, kyllähän sieltä nyt ketsuppia tietenkin löytyi. Vieressäni istunut mies henkilö katsoi minua ja sanoi kunnioittavasti: "Niin äidit, mihinkä ne eivät olisi varautuneet?"

Liekö johtuen tästä historiastani kuorma-kamelina, kuljen nykyään hyvin vähäisin varustein, kuten tästä erittäin huonosta kuvasta ilmenee. Jouduin ottamaan sen mieheni kameralla, jota en osaa käyttää:(.


Arkipäivinä käytän hyvin harvoin käsilaukkua. Korvaan sen kameralaukulla. Kuljetanhan lähes joka paikkaan mukanani kameraani. Se on Nikonin D7000, jonka sain mieheltäni äitenpäivälahjaksi viime vuonna. Hieno lahja muuten ja tarpeeksi simppeli, mutta hyvin käyttökelpoinen kamera tällaiselle harrastelijalle. Kameran lisäksi kannan mukanani  aina rahapussia. Kännykkää, jota en halua käyttää. (Perin kännykkäni aina muiden vanhoina, tämä on mieheni kummitädin perintöä. Siinä on suomalainen liittymä, joten siihen soitetaan tai sillä soitetaan vain äärimmäisessä hädässä.)  Lisäksi minulla on mukana lääkitys kahteen perusvaivaani, jotka iskiessään vaativat välittömästi lääkitystä.  Sivutaskussa kulkee avaimeni, joihin on kiinnitetty Istanbulin julkisessa liikenteessä käytettävä akbil. Maailman viisaimpia keksintöjä muuten. Huulipuna. Sekä näin nuha-aikana nessuja. Sekä muistivihko ja kynä, suuria ajatuksia ja loistavia ideoita varten.

Kiitos haastajille. Nyt en ehdi haastamaan itse ketään, sillä koululaiset pimpottavat ovea ihan justiinsa. Eikä ruoka ole vielä valmista. Apua!

7 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Hih,nauratti tuo ketsuppitarina,
Kiva oli kurkistaa laukkuusi,kauheasti ei tavaraa siellä ole,mutta kamerasi on hieno järkkäri! Nyt ymmärränkin,miksi kuvasi ovat niin hyvät;D (itse kannan järkkäriä mukana vain harvoin,laukussa on vain pikkukamera)

A kirjoitti...

Ihmeen vähän mukana kuljettavia tavaroita, mutta tuo kamera painaa jo melkein tonnin;DD

Olet sinä, Mine, oikea selvitymisen mestari.<3

Mine kirjoitti...

Yaelian: Joskus onnistuu:). Olin kuluneella viikolla napannut jostakin hampparipaikasta pöydälle jääneet ketsuppipussit mukaan. Tulivat juuri tarpeeseen.

Aili: Kameran kyllä kantaa, kun pitää oheistuotteet vähäisenä:).

Elegia kirjoitti...

Minuakin nauratti tuo ketsuppitarina :D Mutta voin vain kuvitella, mitä kaikkea voi pienten lasten äitien laukuista löytyä ;))

Kaunis laukku ja sinulla on tosiaan sisältö pysynyt hillittynä. Minunkin eilinen laukkuni oli aika siisti, koska se ei ole ns. vakiolaukkuni. Isompi laukku muistuttaa lähinnä roskista ;D

Ja muuten meillä on sama suhtautuminen puhelimeen. ITse en tosin usein jaksa edes kuljettaa sitä mukana.

Mine kirjoitti...

Elegia: Kyllä minultakin niitä roskiksia löytyy:). Tätä kun kantaa, niin ei pysty säilömään mitään ylimääräistä, koska sinne ei mahdu.

Kirjatoukka ja Herra Kamera kirjoitti...

Oi. Muistikirja <3

Mine kirjoitti...

Kirjatoukka: Joka kerta muistivihkohyllyjen äärellä ajattelen nykyään sinua:). Samoin kuin hajuvesipullojen äärellä Bisquitsia Hollannista...