"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 3. tammikuuta 2012

123. tarina (Vlad Tepes ja tie 7C)

Kuten jo olette huomanneet, Romaniassa törmää toistuvasti Nicolae Ceausescuun. Hän ei tosin ole ensimmäinen hirmu, joka maassa on vaikuttanut. 1400-luvun puolivälissä Romaniaa johti näet Vlad Tepes, jonka isää kutsuttiin nimellä Vlad Dracul. Vlad Tepes oli verenhimoista sorttia ja tappoi säälimättä ihmisiä ympäriltään. Ei kuitenkaan juonut näiden verta eikä syönyt tietääkseni ketään. Vlad Tepes oli kuitenkin innoittamassa Bram Stokeria hänen kirjoittaessaan kirjansa Dracula. Samalla Dracula-myytti yhdistyi kiinteästi Romaniaan ja matkaaja törmää siihen tämän tästä. Etenkin saavuttaessa Wallachiasta Transylvaniaan.

Meidän yhteinen taipaleemme Vladin kanssa alkoi 20 kilometrin päässä Curtea de Argesista. Siellä korkealla vuorella seisoi turkkilaisten Vladille rakentama linnoitus Poienari. Linnoitukseen päästäkseen täytyi kivuta 1480 porrasta metsäisessä maastossa. Ja me kiipesimme kiipeämästä päästyämme. Huomataksemme, että linnoituksessa ei ollut oikeastaan mitään katsottavaa. Paitsi maisema, joka oli hieno. Linnoitukselta näkyi myös alla kiemurteleva tie 7C, josta pääsemmekin taas Ceausescuun.







Vuonna 1970 Nicolae aloitti massiivisen tieprojektin. Vain neljässä vuodessa valmistunut tie 7C on Romanian korkeimmalla kohoava asfalttitie. Se kiemurtelee vuoristossa kavuten aina Balea-järvelle asti 2034 metrin korkeuteen. Tien valmistamiseen käytettiin melkoiset määrät dynamiittia ja ihmishenkiäkin menetettiin. Syntymävuotenani 1974 tie avattiin suurin juhlallisuuksin ja Nicolaeta juhlittiin hänen saavutustensa vuoksi.

Me ajoimme tietä Tepesin linnalta kohoten korkeuksiin. Vastaan tuli harvakseltaan autoja, vuohia ja lehmiä. Mitä ylemmäs kavuttiin sitä viileämmäksi kävi ilma. Tien varsille ilmestyivät telttailijat ja muut retkeilijät. Maisemat olivat käsittämättömän kauniit ja korvasivat tien kunnon, jossa olisi nykyään paljon parantelemista. Ehkä se oli 1974-vuoden asussaan.



Balea-järvellä pysähdyttiin ja kaivettiin paksista takkia ja pitkähiaista hellevaatteiden päälle. Lämmintä oli 16 astetta ja vuorilla lepäsi sumu. Ruoka syötiin järven vieressä olevassa ravintolassa ja sitten alkoi poikien seikkailut. Perheen miesväki lähti kipuamaan köysi apunaan vuorille. Naisväki tyytyi ihailemaan vuoripuroja kahvilla ja ilman. Palelelmisestakin osasi nauttia kuumien päivien keskellä.







Alastulo olikin sitten melkoista serpentiiniä. Suorempaakin olisi päässyt, sillä tien keskellä kulki vuorelle kulkeva kabiinihissi. Ceausescu ei ollut kuitenkaan kehittänyt autoilijoille sopivaa mallia, joten siitä ei ollut meille tällä kertaa hyötyä.



Illaksi päästiin Brasoviin ja ihastuttiin ikihyviksi.

6 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Mielettömän upeita maisemia! Kyllä ystävän tyttären näyttämät kuvat ja nyt nämä sinun ovat saaneet minut muuttamaan mieleni Romaniasta...

A kirjoitti...

Mahtavan upeat maisemat, Mine.:D

Tuonne ylös linnoitukselle en voisi enää kivetä, mutta nyt voin nauttia näistä hienoista kuvistasi täysin siemauksin!<3

Kiitos, Mine, tästä tosi mukavasta matkasta.;))

Mine kirjoitti...

Yaelian: Nyt jo, vaikka kauneimmat paikat ovat vielä edessä:). Eikö ole mielenkiintoista, että mistä ennakkoluulot syntyvät? Ja kuinka ihmisiä voi ohjailla mielikuvien avulla? Minä ainakin olen helposti ennakkoluuloinen, mutta nykyään uskallan kyllä jo erilailla laittaa ennakkoluuloni kyseenalaiseksi.

Aili: Kyllä kiipeäminen teki minullekin tiukkaa. Puhkuin ja puhisin, kun Sepe-susi konsanaan. Yhtään taloa en kyllä olisi jaksanut puhaltaa nurin. Lapset on merkillisiä. Tuolloin 4-vuotias kuopus käveli raput kepeästi ylös ja alas. Siinä helteessäkin! Huh.

Anonyymi kirjoitti...

Lapsesi taas niin suloisina ja ah, miten kauniit maisemat.

Helist

Kirjailijatar kirjoitti...

1480 porrasta! Hui kamala, mä olisin ehkä uupunut puoliväliin. Tai en tiedä, olen yleensä aika sitkeä tuollaisissa paikoissa.

Mutta ihan upea tuo järvi vuorien sylissä. Oih ja voi. Upeita kuvia!

Mine kirjoitti...

Helist: Kiitos. Maisemat oli todella kauniit. Vuoristo on itselle vieras elementti, mutta tykkään kyllä kovasti sen jylhyydestä.

Kirjailijatar: Sanos muuta. Minäkin tsemppaan. Ei kehtaa kitistä, kun nelivuotias pistää menemään:).

Huomasin juuri, että joka kuvassa on tahroja! Se oli sen vanhan kameran linssi, joten joka kuva pitäisi samasta kohtaa korjailla jälkikäteen. On vain ollut niin likainen tämä läppärin näyttö, että en huomannut. Ensikerralla tarkemmin sitten...