"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

19.tarina (Päiväkahvit Tarsuksessa)

Yön levon jälkeen aloitimme paluumatkaamme Istanbuliin. Kotimatkaa oli sen verran runsaasti jäljellä, että päätimme suosiolla viettää vielä yhden yön matkalla. Karttaa katsellessamme huomasimme, että matkan varrelle sattui taas sopivasti Ihlara -laakso, joten päätimme tähdätä illaksi sinne.

Kovinkaan pitkälle ei oltu ehditty ajaa, kun kyltti osoitti Tarsukseen. Pienellä kiekauksella pääsisimme katsomaan Apostoli Paavalinkin kotikonnut. Ei niin demokraatisella äänestyksellä päätimme käydä Tarsuksessa päiväkahvilla.

Nykypäivän Tarsus on melko mitäänsanomaton paikka. Vanhassa keskustassa oli ihan kivoja vanhoja taloja. Ihmisiä, jotka olivat juuri saapunut hieman eksoottisemmista maisemista, ne eivät jaksaneet tosin kovin pitkään kiinnostaa. Kiersimme siis nopeutetun korttelikierroksen ja kävelimme Paavalin kirkolle. Se oli ihan kaunis uudistettu rakennus, jossa vanhaa ei joko ollut ollutkaan tai se oli restauroitu piiloon.








Kaupungista pois ajaessamme satuimme löytämään kivan kahvipaikan vähän vanhingossa. Tarsus-joki jakautui pieniksi haaroiksi, jotka tekivät useamman pienen vesiputouksen. Tähän kohtaan oli avattu useampi tee- ja kahvipaikka puiden varjoihin. Kaupungin lapset olivat löytäneet putouksilta leikkipaikan, joka tosin taisi olla kiellettyä huvia. Pojat hyppivät putouksiin silloilta ja kivien päältä. Tämähän tietysti kiehtoi meidän jälkikasvuamme, joka seurasi näytöstä mielellään äidin ja isän ryystäessä kahviansa.



Ei kommentteja :