"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

13. tarina (Midyat ja Morgabrielin Gabriel)

Hunajanväriset luostarinmuurit kohosivat edessämme. Seisoimme paahtavassa helteessä 18 km päässä Midyatista, Morgabrielin luostarin pihalla. Pyhimykset Samuel ja Simeon rakennuttivat luostarin vuonna  397 ja siitä asti se oli palvellut syyrialaisia ortodoksikristittyjä. Sisältä luostarista löytyi myös luostarin  nimikkopyhimyksen, Gabrielin, hauta.






Luostarin pääkirkossa oli menossa kastejuhla. Naiset pitsihunnuissaan, papit värikkäissä kaavuissaan ja pitkissä parroissaan. Kurkistelimme tapahtumia ihastellen ovensuussa. Oppaamme kertoi juhlaväen olevan Syyriasta. "Tämä nuoripari kärsi vuosia lapsettomuudesta ja siksi he matkustivat luostariin rukoilemaan lasta itselleen.  Matka ei jäänyt turhaksi, sillä nyt he tulivat kastamaan pojan tänne, kiitoksena Jumalalle". Nimessäänkin tämä pieni kantoi muistoa alkutaipaleensa ihmeellisistä tapahtumista. Gabriel - "Jumala voi".






Mekin saimme kutsun tulla juhlaan mukaan. Kiedoimme siis tyttöjen kanssa huivit päähän kirkon takaosasta ja astuimme sisään. Kirkossa tuoksui suitsukkeet ja ihmiset lauloivat. Juhaväki käveli vapaasti kirkon sisällä. Papit voitelivat vauvan öljyllä Pyhän Hengen saamisen vertauskuvana ja sen jälkeen öljyinen poika upotettiin kastealtaaseen. Kyseessä oli selvästikin todellinen ihmevauva, sillä pieni Gabriel hymyili tarttuvaa hymyä koko kastetilaisuuden ajan.







Tilaisuuden lopussa Gabriel puettiin seurakunnan keskellä omiin vaatteisiinsa ja laitettiin päiväunille vaunuihin. Me jatkoimme oppaamme kanssa kierrosta Morgabrielissa, jonka tulimme aina muistamaan Gabrielin luostarina.


Tiesitkö tämän? Syyrialaisortodoksit hautaavat pappinsa papin puvuissa istuvassa asennossa. Näin he ovat heti valmiina nousemaan Herraansa vastaan, kun tämä tulee. Näitä hautoja oli Morgabrieliin kertynyt vuosien varrella useita.

Ei kommentteja :