"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 21. toukokuuta 2011

5. tarina (Kappadokia -Göreme)

Kävimme Kappadokiassa ensimmäisen kerran ulkosuomalaisuutemme ensimmäisenä vuotena. Meillä oli mukana turkkilainen ystävämme, joka opasti meitä paikan ihmeellisyyksiin. Perheessämme oli silloin kaksi pientä, jotka eivät muista tuosta käynnistä mitään. Vuosien myötä lapsiluku oli lisäksi tuplaantunut.  Koska kesän matkareitti kulki mukavasti Kappadokian ohitse, päätimme näyttää lapsille tuffikiveen louhitut asumukset ja kirkot freskoineen.

Kappadokia on lapsiystävällinen kohde. Kiviasumukset ja hauskat kalliomuodot ovat kivoja katsella. Useassa paikassa saa kiivetä ilman rajoituksia ja kokea jännitystä maanalaisissa kaupungeissa Derinkuyussa tai Kaymaklissa. Yöpymisvaihtoehtoja löytyy hienoista eurooppalaistyylisistä hotelleista persoonallisiin pansionaatteihin. Me yövyimme tällä kertaa vanhaan kiviasumukseen tehdyssä pansionaatissa, joka jo itsessään oli lapsista aika jännittävää. Perheen aikuisväestö oli positiivisesti yllättynyt asumuksen viileydestä ulkona vallitsevasta helteestä huolimatta.

Kappadokiaan kannattaa tulla omalla autolla tai vuokrata sellainen paikan päältä. Alue on sen verran laaja, että kävellen on mahdotonta kaikkea nähdä. Tiet kulkevat pääkohteiden vierestä kätevästi, joten jo auton ikkunasta pääsee huokailemaan ihastuksesta. Ja halutessaan voi tietenkin pysähtyä tutkimaan näkemäänsä tarkemmin.



Yksi pysähdyksen arvoinen paikka oli meidän mielestämme Göremen ulkoilmamuseo. Tämä maailman perintölistalle päässyt kohde sisältää lukuisia pikkuruisia kiveen hakattuja kirkkoja. Omenakirkko, Käärmekirkko, Pimeä kirkko, Sandaalikirkko jne. Jo nimistä saattoi päätellä mitä kirkosta voi löytää. Lapset eivät ehtineet tuskastua äidin ja isän kuvaamiseen, koska kirkkoihin ja luostariin kipuaminen oli sen verran mielenkiintoista puuhaa.





 Koska kiipeäminen  ja kurkkiminen on lapsista tosi mieluista puuhaa,  pysähdyimme myös "keijukaislaaksoon". Tässäkin kohteessa riitää taloja, joihin voi kavuta. Tai sitten voi vain kävellä laakson polkuja ja ihmetellä: "Kukahan tuossakin talossa asui aikoinaan ja minkälaista elämää hän mahtoi viettää?" Halukkaille oli myös tarjolla kameliratsastusta.







Kaiken kiipeämisen jälkeen oli aika palata hotellille ruokaostoksia tekemään. Lapsille löytyi pizzapaikka, josta ostettiin pizzat mukaan. Toisesta ravintolasta käytiin tilaamassa myös vanhempien ruoka, joka haettiin vasta toista tuntia myöhemmin. Ruukussa kypsytettyä lihaa ja kasviksia, eli Testikebappia. Kyllä oli hyvää.  Ruoan jälkeen uni maistui viileässä kallioluolassa kaiken kiipeämisen jälkeen.

ps. Aamuvirkuille rahaihmisille Kappadokia tarjoaa elämyksen nimeltä "Kuumailmapallolla auringonnousuun". Hinnat liikkuvat noin 175 euron tietämissä /hlö. Kun summa ynnätään kuudella, aletaan jo liikkua meidän perheelle turhin isoissa summissa. Onneksi perheessämme on mies, joka laittoi kellon soimaan ja lähti kuvaamaan tämän hienon elämyksen meille sopivana aikana katseltavaksi:). Kuvausseurana hänellä oli ollut tällainen paimentäti.




Ei kommentteja :